Hieronnan tarkoituksena on vaikuttaa hermolihas- ja hengitysjärjestelmiin ja saada aikaan paikallinen tai yleinen vaikutus verenkiertoon ja imunestekiertoon. Hierontamenetelmiä on runsaasti erilaisia ja hierontakäsittelyyn kuuluu erilaisia tekniikoita kuten sively-, hankaus- ja pusertelutekniikat sekä taputus-, täristys- ja ravistelutekniikat.
Hieronta hoitona
Klassisen hieronnan lisäksi, esim. urheiluhieronnassa, käytetään erityistekniikoita, ns. lihasten ja kudoksen poikittaishierontaa tai nivelistöä mobilisoivaa, ns. mobilisaatiohierontaa. Poikittaishieronnasta käytetään myöskin nimitystä kitkahieronta, jota on sovellettu mm. jännetuppitulehdusten ja kiinnikkeisten kudosten mobilisointiin.
Hieronnalla pyritään fysiologisesti vaikuttamaan useimmiten kipuun. Klassisena esimerkkinä hieronnan kipua poistavasta vaikutuksesta esitetään peukalohankaan kohdistuva käsittely, jota on vuosien saatossa käytetty usein hammassäryn ja kasvokipujen hoidossa.
Tätä etäpisteiden kautta tapahtuvaa kivun helpottamista on perusteltu porttikontrolliteorian perusteella. Hieronta aktivoi myöskin sähköisiä impulsseja tuntoa aistivissa reseptoreissa ja välittäjäsoluissa.
Toinen tärkeä selitysmalli hieronnan kipua poistaville vaikutuksille on endorfiiniteoria. Teorian mukaan käsittelemällä tiettyjä kudosalueita, voidaan vapauttaa endorfiinia, enkefaliinia, substanssi P:tä ja muita välittäjäaineita keskushermostossa, jolloin nämä aineet säätelevät ja lievittävät kipuaistimusta.
Kolmantena yleisenä selitysmallina käytetään paikallista selkäydintasolla tapahtuvaa reflektorista reaktiota. Paikallisesti käsittelemällä kouristunutta lihasta, saadaan keskushermostoimpulssi, joka lähettää välittömän refleksitasoisen paluuviestin selkäydintasolle.
Hieronnalla on positiivisia vaikutuksia myös ihoon sekä ihon- ja lihasten verenkiertoon. Verenkiertovaikutukset ovat kuitenkin pääasiallisesti paikallisia. Hieronnalla on myöskin vaikutuksia hermokudokseen.
On todettu, että ihon refleksit, kehon segmentaaliset refleksit ja ihoon sekä autonomiseen hermostoon vaikuttavat refleksit aktivoituvat hierontahoidon aikana. Hieronta aiheuttaa usein hierottavien kudosalueiden lämpenemistä ja rentouttavan ja rauhoittavan (ajoittain jopa unettavan) olotilan.
Hieronnan keskeisimpänä vaikutuksina pidetään usein lihaskudoksen rentouttamista. Hierontahoito ei vahvista lihaksistoa eikä paranna lihasvoimaa.
Urheilevalla ja aktiivisesti liikkuvalla ihmisellä se voi kuitenkin parantaa suorituskykyä parantamalla lihaksen elastisuutta ja toimintakykyä, vaikka varsinainen lihaksen voima ei lisäänny.
Lämpöhoidot
Jo antiikin lääketieteessä on hoidettu kipupotilaita lämmittämällä hiekkaa ja vettä. Hippokrates suositteli lämpimien vesihauteiden käyttöä iskiasoireen hoidossa.
Samoin siihen aikaan uskottiin, että lämmittävillä hauteilla voidaan myöskin parantaa luunmurtumia. Tähän aikaan hieronnan esihoitona käytettiin lämpövahaa tai lämmintä öljyä, jolla iho valeltiin. Tämän uskottiin edistävän kudosten paranemista käsittelyn yhteydessä.
Lämpöhoidon fysiologiset vaikutukset
Lämpö aiheuttaa kudoksissa verenkierron vilkastumista, pintakapillaarien aukenemista, kudosvenyvyyden lisääntymistä ja lihasjännityksen laukeamista.
Jo varsin vähäisilläkin lämpötilan muutoksilla voidaan merkittävästi lisätä kudoksen aineenvaihduntaa. Paikallisen lämpökäsittelyn lisäksi voidaan saavuttaa heijastevaikutuksia.
Näitä ominaisuuksia voidaan käyttää apuna lievittämään kipua ja toisaalta esihoitona muille toimille mm. harjoittelun esilämmityksenä.
KuntoKamarilla lämpöhoitona käytetään SAVILÄMPÖPAKKAUKSIA.
Kylmähoito
Kylmähoitoa on käytetty kuntoutuksessa sekä akuuttien vammojen että pitkittyvien vammojen hoidossa.
Eräs kylmähoidon tärkeimpiä käyttöaiheita on tuoreiden tuki- ja liikuntaelimistön vammojen ensihoito. Useiden tutkimusten mukaan kylmähoito vähentää tällöin kudosvauriota, rajoittaa turvotuksen muodostusta ja vähentää lihasaitiopainetta ja verentungosta vamma-alueelle.
Kylmähoidon on havaittu alentavan kipua tehokkaasti postoperatiivisessa vaiheessa nivelten rekonstruktiivisten leikkausten jälkeen.
Kylmän fysiologisia vaikutuksia tunnetaan kohtalaisen hyvin. Kylmä nostaa kipukynnystä, alentaa hermojen johtumisnopeutta ja alentaa motorista suorituskykyä. Kylmävaikutukset iholle, lihaksiin ja niveliin vaihtelevat riippuen kylmänantotavasta, alkulämpötilasta sekä kylmänantoajan pituudesta.
Kylmähoito voidaan annostella kylmäpakkauksilla, jääpusseilla, suihkeena ja nyt myös voiteena.
Käytössämme on myös Zimmer Cryo 6-huippukylmälaite, jolla hoitokerta kestää vain minuutista kymmeneen minuuttiin.
Lähde ja lisätietoja: www.therapiafennica.fi