Kinesioteippaus on kehitetty alunperin jo 1970-luvun loppupuolella Japanissa, kun kiropraktikko Kenzo Kase huomasi ihon kevyen liikuttelun vaikuttavan positiivisesti nivelen liikelaajuuteen sekä koettuun kipuun.

Aluksi haluttu vaikutus saatiin terapeutin kosketuksella ja fasilitaatiolla, mutta Kasen tavoitteena oli saada vaikutus myös kestäväksi terapiakerran jälkeen.

Johtoajatuksena oli tukea kehon luonnollista paranemisprosessia ja tähän ratkaisuksi löytyi ainutlaatuinen elastinen teippi, joka kiinnitetään iholle erityisten tekniikoiden avulla. Vaikka Kasea tituleerataan laajasti kinesioteippauksen isäksi, on alkuperäisen patentin kyseisestä teippituotteesta tehnyt kuitenkin Joseph C. Komp jo vuonna 1970.

Kinesioteippausta käytetään yleisimmin lievittämään kipua, lisäämään nivelliikkuvuutta, ohjaamaan liikettä tai kehon käyttöä, kohentamaan asento- ja liiketuntemusta sekä optimoimaan lihastoimintaa. Lisäksi kinesioteipin avulla voidaan vaikuttaa liikkeen laatuun ja rytmiin, ohjata niveltä toimimaan mekaanisesti oikein tai tarvittaessa tukea niveltä toiminnallisesti. Myös erilaiset turvotustilat voivat usein olla otollisia kinesioteippauskohtaita.

Kinesioteippaus on luonteeltaan sensorinen teippaus ja sen vaikutus perustuu pääsääntöisesti proprioseptiikkaan, ihon ja sen alla olevien kudosten kautta keskushermostolle välittyviin aistimuksiin sekä teipin avulla tehtäviin kevyisiin kudosten siirtoihin.

Kinesioteippausta voidaan käyttää esimerkiksi terapeuttisen harjoittelun tukena ja yhtenä fysioterapeuttisena keinona osana muuta kuntoutusta.

lähde ja lisätietoja: www.kinesioteippaus.fi